ZenSuomi.com

Katsoin eilen Big-Brother-ohjelmaa. Ohjelmassa oli paljon itkua ja purnausta. Isoveli ei ollut antanut tupakkaa asukkaille, joten se aiheutti pientä sekasotkua talossa. Joidenkin asukkaiden “hermot” olivat tiukalla. He suuttuivat ja hermostuivat toisille pienimmästäkin syystä. Tuo ohjelma toi mieleeni, että kirjoittaisin tänään siitä mitä suuttumus on ja miksi ihmiset suuttuu.

Kun ihminen suuttuu tai hermostuu toisille, hän pelkää menettävänsä jotain. Kyseessä voi olla jokin etuus tai egon-arvo. Jos joku esimerkiksi “vähättelee” sinua, ego voi kokea että sitä yritetään pienentää ja se reagoi siihen puollustamalla, eli suuttumalla. Suuttuminen on egon itsepuollustusta.

Suuttumalla tai hermostumalla ihminen pyrkii sanomaan toiselle; “etkö näe miten vihainen olen? Muuta käytöstäsi heti!” Hermostumalla ihminen pyrkii saavuttamaan jotain mitä ei koe saavuttavansa muuten. Hermostumisellä pyritään “pelottelemaan” toista ihmistä. Pelolla kontrolloiminen ei kuitenkaan ole koskaan pitkäaikainen saavutus. Hitler, Stalin ja monet muutkin pyrkivät luomaan imperiumin pelolla, mutta pelko ei ikinä toimi pitkälläjuoksulla. Vain rakkaudella voi saavuttaa todellisia tuloksia.

Kun suutut, huomaa että suuttuja on ego. Yritä tunnistaa että mihin pyrit suuttumuksella. Toisin sanoen, mitä haluat saavuttaa sillä. Usein tämä on hyvin helppo tunnistaa. Kun olet tunnistanut sen asian mihin pyrit suuttumisella, usein suuttumus laantuu.

Toiset ihmiset käyttävät suuttumusta usein pyrkiäkseen “päämääriinsä”. Toiset saattavat käyttää itkemistä. Suuttuminen ja itkeminen ovat hyvin lähellä toisiaan, kun niillä pyritään “hallitsemaan tilannetta” tai saavuttamaan jotain etuuksia. Jokaisella työpaikalla on aina joku, joka käyttää itkemistä tai suuttumista päämääriensä saavuttamiseksi.

Kun irtaudut egosta, et voi enää suuttua. Et ole suuttumuksen kokija vaan suuttumuksen tarkkailija. Voit huomata, että “minussa on suuttumusta”, mutta et voi sanoa että “minä olen suuttunut”. Todellisuudessa suuttuja on aina ego, et sinä.

Tietoisuus ei ole mikään vakio, joka pysyy joka hetki ja joka päivä samalla tasolla. Toisinaan voit huomata itsessäsi, että olet tietoisempi, eli samaistut vähemmän ympärilläsi tapahtuvaan draamaan kuin toisinaan. Jonain hetkinä voit huomata että tipuit tietoisuuden alapuoelle. Saatat esimerkiksi huomata että hermostuit tai tulit surulliseksi.

Yleensä pelkkä tiedostaminen siitä, että olet tippunut tietoisuuden alapuolelle nostaa sinut takaisin tietoisuuteen. On jopa hauskaa huomata itsessään jotain negatiivisia tunteita joskus. Kun tiedostat että ne ovat vain tunteita, toisin sanoen, mentaalista melua, niin irtaudut niistä automaattisesti.

Kun katsot tunteitasi itsesi ulkopuolelta, esimerkiksi surua, raivoa, suuttumusta jne., niin et enää koe surua, raivoa, suuttumusta jne. Et voi sanoa että “olen surullinen” vaan voit sanoa “huomaan että jossain minussa on surua”. Näitä tunteita voi katsoa ja tutkia. Voit sanoa; “siellä se suru on. Mitä se seuraavaksi tekee?”. Jonkin aikaa katsottuasi noita tunteita ne häviävät.

Edes Jeesus tai Buddha eivät olleet irtautuneita tunteista. Todennäköisesti he tunsivat surua ja muita tunteita, mutta kun tunteisiin ei samaistu niin niistä ei kärsi.

Eli, mitä ikinä tunnetkaan itsessäsi, huomaa että se on tunne. Jos tunnet itsessäsi surua, sinun ei tarvitse olla surullinen.

Jokainen tunnemme ihmisiä, joiden elämä on ulkoapäin katsottuna yhtä draamaa. Jokainen pienikin aihe saa heidät syttymään.

Kun nämä draama-egot lähtevät lomamatkalle he saavat ensimmäisen draaman aikaan kenties jo lentokentällä. Tai jos draama-ego kuulee että “joku on sanonut jotain hänestä” hän ryhtyy “selvittämään asiaa”. Mikä vaan pieni syy saa heidät täysin draama-egon valtaan.

Mutta, mikä draama-ego on ja miksi niin monet ihmiset hakevat elämässään draamaa ja konflikteja?

Tämä johtuu siitä että kun heidän elämässä on draamaa ja konflikteja he todella tuntevat olevansa elossa. Tavallaan tämä onkin totta, koska silloin draama-ego on elossa. Ilman draamaa heidän elämästään puutuu jotain ja heillä voi olla tyhjä olo.

Draama antaa sisältöä elämälle, koska sillä voi peitää (väliaikaisesti) hiljaisuuden, missä ihmisen todellinen olemus elää.

Hiljaisuus on monille myrkkyä. En muista kuka, mutta joku sanoi, että “kaikki ihmisen ongelmat johtuvat siitä, että hän ei kykene istumaan hiljaa ja yksin viittä minuuttia”.

Hiljaisuudessa on todellakin jotain mystiikkaa. Hiljaisuus ei tarkoita fyysistä hiljaisuutta vaan sitä että voimme irtautua mielenmetelistä. Kun irtaudumme mielenmetelistä, irtaudumme draama-egosta.

Nauti elämästä nyt. Elämä tapahtuu nyt.

Vielä eletään kesälomakautta. Toisilla kesäloma voi jo takana ja toisilla kohta loppumassa. Jotkut ovat jo työntouhussa. Toiset ovat työttömiä.

Kävin yksi päivä erään tuttavan kanssa kahvilla ja hänellä oli kesäloma loppumassa kahden viikon päästä. Hän kertoi kuinka tunsi jo nyt ahdistusta siitä, että pitäisi palata takaisin töihin… kahden viikon päästä.

Tämä on hyvin yleistä. Kärsimme etukäteen jostain mitä ei ole vielä edes tapahtunut. Pyöriskelemme mielemme tarinoissa siitä, mitä tulee tapahtumaan.

Jos olet ollut lasten kanssa tekemisissä olet varmasti huomannut että he voivat itkeä ja huutaa kivusta, pelkästään sen tiedon takia että joutuvat (esimerkiksi) hammaslääkäriin. He kuvittelevat kivun ja kokevat sitä jo jollain tavalla mentaalisesti ennenkuin ovat edes hammaslääkärissä.

Pakeneminen tästä hetkestä aiheuttaa ihan turhaa kärsimystä ja kipua. Se mitä tulee tapahtumaan, tulee tapahtumaan. Jos työt alkavat niin työt alkavat. On turhaa kärsiä jostain mitä ei edes ole tapahtunut. Tämä ei tarkoita sitä etteikö tulevaisuuteen tulisi pyrkiä vaikuttamaan. Kysymys on siitä, että hyväksymme tämän hetken.

Luin kerran Titanic-laivan uppoamisesta. Kirjassa kerrottiin kuinka ihmiset, jotka eivät mahtuneet pelastuslautoille jakautuivat kahtia. Oli niitä jotka panikoivat ja niitä jotka hyväksyivät mitä oli tapahtuva. Itse lopputulos oli kummallekin samanlainen.

Jotkut ihmiset kuuntelivat Titanic-orkesterin musiikkia rauhallisesti ja hätäilemättä. Toiset riuhtoivat ja repivät itseään joka suuntaan. Luultavasti he jotka kuuntelivat musiikkia katsoivat kuolemaa silmiin ja hyväksyivät mitä ikinä tulisikaan tapahtumaan. He nauttivat joka sekunnista-, toisin sanoen, he hyväksyivät tämän hetken.

Well, harvat meistä joutuu Titanic-tapaiseen onnettomuteen. Pointti on kuitenkin se, että mitä ikinä tapahtuukaan siihen voi suhtautua monella tavalla. Paras tapa on se että hyväksyy tämän hetken-, koska joka tapauksessa se on ainut hetki mikä meillä ikinä on tai tulee olemaan. Englanniksi sanottaisiin “be present”.

Eli, ole läsnä siinä hetkessä jota elät.

Musiikki on musiikkia vain jos äänten välissä on hiljaisuutta. Kun kiinnität huomiota johonkin ääniin ja olet todella läsnä kuuntelussa, huomaat kuinka musiikki ja äänet voivat olla todella rentouttavia, mutta itse hiljaisuudessa vasta onkin taikaa.

Fyysinen hiljaisuus ei tosin tarkoita mitään, ellei itse mieli ole hiljainen. Todella monet ihmiset kärsivät apinamielestä, eli mielestä joka on täynnä ajatuksia.

Monet eivät yksinkertaisesti pääse irti “itsepuhelustaan”. Tämä voi olla todella raskasta. Miele keksii mitä kummallisimpia tarinoita. Oletko esimerkiksi koskaan huomannut että riitelet jonkin toisen ihmisen kanssa, vaikka toinen ihminen ei edes ole lähelläsi. Käyt riitaa läpi mielessä ja mieli kasvattaa aina tarinoita. Tällöin jostain pienestä riidasta voi tulla iso riita.

Saatat kantaa jotain tarinaa, esimerkiksi riitaa, mukana viikkoja, ehkä vuosia. Päästäkseen irti tällaisesta mielenmetelistä on hyvä meditoida. Mediointi on paras tietämäni tapa “hiljentää” mieli.

Meditoimisen ei tarvitse olla formaalia. Et tarvitse tiettyä aikaa tai paikkaa meditointiin, vaan koko elämä on meditointia. Usein on kuitenkin helpomi aloittaa meditoiminen formaalilla tavalla. Eli varaa ajan ja paikan meditoimiselle.

Yksi hyvä kikka on aloittaa meditoiminen rauhallisella musiikilla. Olen lisännyt tähän blogiin erään hyvän videon, jonka avulla voit “viedä itsesi” meditaatioon.

Kirjoitan lähiaikoina lisää meditoinnista (esim. tekniikoista).

Erääseen luostariin oli tulossa Zen-masteri kaukaa toisesta luostarista. Luostarin munkit päättivät olla puhumatta seitsemän päivää ennen Zen-masterin tuloa. He  päättivät meditoida joka päivä kymmenen tuntia.

Ensimmäisenä päivänä he meditoivat kymmenen tuntia ja kun aurinko laski he vetäytyivät temppelistä majataloon. Majatalon kynttilät olivat palamassa loppuun ja  taloon oli tulossa pimeää, mutta yksi munkki halusi vielä lukea ja tarvitsi siksi valoa. Hän huusi palvelijalle; “sytytä lisää kynttilöitä, jotta voin lukea!” Toinen neljästä  munkista katsoi puhujaa kulmiensa alta ja sanoi; “mehän sovimme ettemme puhu seitsemään päivään mitään!” Kolmas munkki kuuli tämän ja sanoi; “olette niin tyhmiä! Ette kunnioita sopimustamme”, johon neljäs munkki sanoi; “katsokaa nyt itseänne! Arvasin ettei hiljaisuus  tule pitämään!”
Opetus: Kaikki munkit rikkoivat lupauksensa ja tuomitsivat silti toinen toisensa. Samanlaisia tapauksia on jokapäiväisessä elämässä. Tuomitsemme toisia ihmisiä,  ilman että huomaamme olevamme itse samalla tavalla “syyllisiä”.
Tuomitseminen johtuu usein siitä ettemme ymmärrä tai näe toisen osapuolen näkökulmaa. Emme kykene samaistumaan toiseen näkökulmaan vaan koemme että  ainut oikea totuus on se totuus, jonka me itse koemme. Mitä kuulemme ja näemme ovat kuitenkin vain kokemuksia ja kokemukset ovat tulkintoja todellisuudesta ja usein  ne ovat sen takia vääristyneitä.

Be real, be you.. be Zen…

Autonkoulunopettaja oli antamassa ajotuntia Jussille. Jussi oli muuten ihan hyvä oppilas, mutta aina kun rekka-auto tuli vastaan Jussi hermostui äärimmäisesti eikä enää kyennyt pitämään autoa hyvin hallinnassaan.

Eräänä päivänä Jussi ja autokoulunopettaja (Anne) olivat taas ajotunnilla ja vastaan tuli iso rekka-auto. Tällä kertaa Jussi ei tuntunut hermostuvan yhtään. Read the rest of this entry »

You live in 24/7/365 world. Technologies have transformed the “old static world” to new “dynamic world”, of which you are a part of.

Tweeting, iSurfing etc. makes you probably feel sometimes that you should be all the time and always connected. I know, because I am like that… another social media junkie. Sometimes this “dynamic world” can be stressful. Often you don¨t probably even notice that you are stressed but you are. Read the rest of this entry »

GK Chesteron sanoi ”to have a right to do a thing is not at all the same as to be right in doing it”. Eli, “jos on oikeus tehdä jotain, ei tarkoita lainkaan sitä, että olisi oikein tehdä niin”. Read the rest of this entry »

Kuuntele uusin ZenSuomi.comin radiolähetys. Mene www.zensuomi.com sivuille ja klikkaa oikeassa laidassa olevan soittimen “Zen Tunteet” lähetystä ja lähetys alkaa automaattisesti.

Lähetyksessä puhutaan tunteista ja siitä mistä ne tulevat. Mitä tunteet ovat ja miten meidän täytyisi suhtautua tunteisiimme.

Usein ihmiset rakentavat identiteettiänsä oman fyysisen olemuksensa ympärille. Keho, ulkonäkö, voima, fyysiset taidot sekä tiedot ja kyvyt ovat tärkeää polttoainetta egolle ja niiden avulla on näennäisen helppo rakentaa egoa, eli identiteettiä. Yleensä ihmiset rakentavat identitettiään eri perustuksille eri ikäisinä.

Read the rest of this entry »

Buddhan ensimmäinen ja tärkein opetus seuraajilleen oli, että elämä on kärsimystä, eli dukaa. Jokapäiväisessä elämässä on vääjäämättä kärsimystä, mutta ihminen voi valita kuinka käsittelee sitä.

Buddhan mukaan dukan lähde on aina halu tai toive. Halut ja toiveet tuovat ihmisen elämään dukaa, joten Buddhan opetukset käsittelivät pääsääntöisesti halujen ja toiveiden poistamista.

Read the rest of this entry »

Kun tietoisuus alkaa vetämään ihmistä puoleensa hän ryhtyy tutkimaan itseään ja elämää. Hän yrittää erityisesti selvittää suhteensa omaan mieleensä ja ruumiiseensa. Toisin sanoen, hän pyrkii tiedostamaan tiedottomuutensa. Tämä prosessi voi saada alkunsa kärsimyksestä, mielenkiinnosta tai tyhjästä olosta.
Kun itse-realisaatio prosessi alkaa sitä ei voi pysäyttää vaan se jatkuu ja jatkuu, kunnes ihminen lopulta irtautuu ideasta että hän on ruumiinsa ja Read the rest of this entry »

Joskus tietoisuuden tason nostaminen on helpompaa sen jälkeen kun on käynyt läpi katastrofeja. Katastrofin ja menettämisen hetkillä ihminen joutuu tilanteeseen jossa hänen on helpompi päästää irti egosta ja roolihahmostaan. Usein ihmisen on käytävä läpi ulkoinen- ja sisäinen kriisi, jotta hän voi päästää irti menestymisen ja omistamisen halusta. Sama pätee kokonaisille kansakunnille. Read the rest of this entry »

Pohjimmiltaan kaikki ihmisen ongelmat periytyvät fyysisestä maailmasta ja siitä että samaistumme siihen, että olemme pelkästään fyysisiä olentoja. Kuvittelemme että olemme Homo Sapiekseja, joiden sisällä ei asu Human Spiritus. Olemme niin syvästi samaistuneet Homo Sapiekseen, että monet ihmiset eivät tunnista Human Spiritusta sisällään.

Mutta mikä Homo Sapiens oikein on ja mistä se on tehty?

Read the rest of this entry »

Seuraava lyhyt tarina kuvaa hyvin sitä miten joskus samaistumme siihen, että jumala ja rakkaus ovat kuin jokin esine, vaikka todellisuudessa se olet sinä.

Kaksi nuorta veljestä olivat aina ongelmissa keppostensa takia, he varastelivat lähikaupoista ja tekivät muutakin pahaa. Ihmiset heidän asuinalueellaan alkoivat valittaa poikien vanhemmille poikien käytöksestä. Lopulta vanhemmat päättivät viedä pojat papin puheille. Pappi pyysi puhua pojille yksitellen, pyytäen saada tavata nuorempaa veljestä ensin. Read the rest of this entry »